.... Okei, myönnän - liikunnan ALOITTAMINEN.

En ole kovin liikunnallinen. Olin kyllä muutama vuosi sitten, mutta sitten *tekosyy tekosyyn perään*.
Tiedän, että liikunta on olennainen osa terveellistä elämäntapaa. Nyt siis aion alkaa liikkua, koska
haluan tuntea itseeni virkeäksi ja reippaaksi, olla terve, näyttää paremmalta ja timmimmältä sekä
olla hengästymättä ihan pienestä.

Olen monta kertaa ruvennut innoissani lenkkeilemään, mutta innostus on lopahtanut pian. Tässä
syy: olen ollut niin innoissani, että olen vaatinut itseltäni aivan liikoja ja asettanut itselleni mitä järjet-
tömämpiä tavoitteita. Ei sellaista rääkkiä kukaan jaksa. En minä ainakaan.

Nyt asetan itselleni pienen, pienen tavoitteen. Harrastan joka päivä 10 minuuttia liikuntaa. Vain kym-
menen. Sellaisen ajan saa raavittua mistä välistä vain. Voin lähteä 10 minuutin juoksulenkille tai teh-
dä 10 minuuttia vatsa- ja selkälihaksia tai vaikka kyykkyjä. Kunhan pulssi nousee kymmeneksi minuu-
tiksi. Eikä tähän hätään yhtään pidemmäksi ajaksi! Viikoittain lisään määrää muutamalla minuutilla. 

Näin liikunta jää tavaksi. Sisällytän sen pieninä annoksina jokapäiväiseen elämääni. Pikku hiljaa kun-
toni kohoaa, ja saan ujutettua yhä pidempiä liikuntajaksoja päiviini.

 Viikon ajan olen noudattanut suunnitelmaa, jossa olen etukäteen määritellyt, miten paljon töitä
(=opiskelua) tahdon tehdä viikon aikana, ja mitä se tarkoittaa päivätasolla. Vaikutus oli valtava!
Alkuperäisen lukujärjestystyyppisen suunnitelmani mukaan tehdyn työn määrä moninkertaistui.
Ja aikaa jäi vaikka mihin muuhunkin.

Systeemi toimi minulla niin, että kun tiesin, mitä minun on tehtävä, halusin saada työt nopsasti
pois alta, jotta voisin tehdä jotain mukavaa loppupäivän. Aloitin lukemisen aamukymmenen ai-
koihin joka päivä, ja lopetin kahden-kolmen aikaan. Yllätyin, miten kivuttomasti sain hoidettua
listan, joka oli edellisenä iltana näyttänyt turhan pitkältä. Illalla saatoin kuitenkin tehdä ihan mitä
lystää, koska tiesin tehneeni sen, mitä sinä päivänä oli pitänytkin. Ei ollut sellaista jatkuvaa oloa,
että vielä pitäisi vähän lukea...

Jatkan siis tätä toimivaa systeemiä mielelläni jatkossakin.

Tämänviikkoista unihaastetta olen pyrkinyt toteuttamaan parhaani mukaan, kohtalaisen hyvin onnistuen.
Aikaista nukkumaanmenoa on haitannut nukahtamisvaikeudet, joista olen kärsinyt jo pitkään. Tavoitteeni
oli kuitenkin, että valot sammuvat arkena klo 11 ja viikonloppuna klo 1. Tässä onnistuin, vaikka unta ei
heti kuulunutkaan. Taisin jonain iltana jopa vähän datailla, kun en saanut unta, mutta pääasiassa laitteet-
kin sammuivat hyvissä ajoin.

Kiitos epäterveellisten elämäntapojeni ja stressin olen nyt kipeä. Suunnittelin ensi viikolle jotain liikunnal-
lista tavoitetta, mutta nyt taidan lähinnä lepäillä. Tosin en voi vain lepäillä, sillä minun on opiskeltava. Kirjoi-
tan ylioppilaaksi tänä keväänä. Kipeänäkin on siis tehtävä töitä.

Paha tapani on toistella itselleni, että ihan kohta alan lukea, teen ensin tämän jutun, sitten tuon. Saan vaikka
mitä kauan keskeneräistä ollutta tehdyksi, mutta opiskelu jää vähemmälle. 
Törmäsin artikkeliin (http://zenhabits.net/simple-work/), joka kertoo, miten työt saa tehtyä tehokkaasti, ilman
viivyttelyä, ilman stressiä ja ilman huonoa omaatuntoa. Tiivistettynä artikkeli kehottaa tekemään listan siitä, 
mitä haluaa viikon aikana saada aikaiseksi ja sitten päiväkohtaisen listan työtehtävistä, jotka on tehtävä kuna-
kin päivänä, jotta viikon työmäärä saadaan tehdyksi. Artikkeli lupaa, että näin kaikenlainen vitkuttelu poistuu, 
työtehtävät saa nopeasti hoidettua, ja aikaa jää muuhunkin.

Ajattelin soveltaa kyseistä metodia opiskeluuni: kuinka monta laskua lasken ja kuinka suuren palan kielioppia
haukkaan minäkin päivänä. Teen listan tänään ja aloitan huomenna. Raportoin tänne, tuottiko metodi tulosta.

Ja nyt sammutan koneen!
 

Asetan uuden tavoitteen nyt pari päivää myöhässä, koska en ole päässyt koneelle aikaisemmin. Olen
kuitenkin pohtinut seuraavaa tavoitettani mielessäni, ja toteuttanut sitä myös käytännössä.

Tavoitteeni tällä viikolla: Arki-iltoina valot sammuvat viimeistään klo 23. Viiikonloppuna viimeistään 
yhdeltä yöllä. Jatkossa poikkeuksen saatan tehdä silloin tällöin, jos käyn juhlimassa.

Edellinen tavoitteeni, jota siis jatkan edelleen, tukee tätä seuraavaa. Kun kone sammuu kymmeneltä,
pääsen nukkumaan tunnin sisällä.

Tavoitteenani oli siis sammuttaa viihde-elektroniikka viimeistään kymmeneltä illalla. Tämä siksi, että
tapanani on ollut roikkua naamakirjassa yömyöhään, mikä on verottanut yöuniani. Viikon aikana olen
onnistunut vähentämään datailua, ja koneet ovat sammuneet ihmisten aikoihin. Olen tyytyväinen tulok-
seeni, vaikka joskus venyikin vähän yli kymmenen. Tosin viime viikko oli erikoinen, eikä arkirytmi muu-
tenkaan noudattanut tavanomaista uomaansa. Mutta selitykset sikseen. Onnistuin mielestäni tarpeeksi
hyvin!